Koristelu on eittämättä tärkeä osa leivontaa nykyaikana. Joskus jopa niin tärkeää, että maku ja rakenne tuntuvat jäävän toissijaisiksi. Toisaalta koitan taistella tätä suuntausta vastaan, mutta usein huomaan turhautuvani ja ajattelevani, että koko leivonnainen on pilalla, jos koristelu ei ole onnistunut haluamallani tavalla. Eikö kotitekoisen leivonnaisen arvo kuitenkin ole juuri siinä, että se näyttää ja maistuu kotitekoiselta?
Koristeiden tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa. Siinä minulla on vielä paljon opittavaa. Ja millä muulla sitä oppisikaan kuin tekemällä :)
Kakunkoristeita tehdessä vierähtää huomaamatta tunti jos toinenkin. Koristeita kannattaakin tehdä kerralla isompi määrä, että saa rytmistä kiinni ja voi oppia virheistä. Eilen iltayöstä askartelin sokerimassakukkia; neilikoita, gerberoita ja ruusuja. Ylipäänsä koristeiden teko on minulle iltapuuhaa (niinkuin kuvien valoistakin huomaa). Sellaista "aivot narikkaan" rentoutumista.
Koristeita tehdessä hyvät välineet ovat ehdottoman tärkeitä. Ilman niitä näppärinkään taituri ei pärjää. Opiskeluaikoina tulinkin kärjistetysti siihen lopputulokseen, että kondiittorin ammattitaito on 50% välineitä, 15% kylmiä käsiä ja 35% kärsivällisyyttä.
Ihailen niitä, jotka jaksavat panostaa koristeluun ja miettivät leivonnaisten ulkonäön aina loppuun saakka. Toiset eivät ole niin kiinnostuneita näpertämisestä, että viitsisivät käyttää koristeiden tekoon tunteja aikaa. Itse olen jotain tältä väliltä: toisinaan näpertäminen on parasta mitä keksin, toisinaan haluan vain herkullisen leivonnaisen - viis ulkonäöstä.
Ja totta puhuakseni, usein ne rouheimman näköiset kakut ovat jälkikäteen ajatellen niitä herkullisimpia.
