Muikut nyt on vaan niin hyviä. Ruisjauhoihin pyöriteltyinä ja voissa paistettuna.
Muikut edustavat minulle lapsuutta, aikaa jolloin ei ollut huomisesta murhetta. Elämä tapahtui tässä ja nyt. Kalastaja kurvasi pihaan ja myi takakontista muikkuja. Jos ei ollut rahaa tai vanhemmat ei olleet kotona, maksu sopi seuraavalla kerralla. Koskaan ei tiennyt milloin se seuraava kerta oli. Niin monta kertaa oli nähnyt äidin ostavan ison kulhollisen muikkuja ja perkaavan ja paistavan ne, että ensimmäisen kerran kun kalastaja ajoi pihaan meidän lasten ollessa keskenämme kotona oli itsestään selvää mitä tehtäisi. Voi mitä aikoja!
Jos siis kaupassa vastaan tulee muikkuja, on melko varmaa että paketillinen laitetaan minulle matkaan. Kuopus oli epäileväinen, ei muistanut edellistä kertaa kun muikkuja paistettiin. Vannoin, että hyviä ovat.
Perattiin ja paistettiin yhdessä. Syötiin ilman turhia lisäkkeitä ulkona. "Olit äiti oikeassa. Makoisia on. Olet sä osannut hyvin perata ja paistaa." <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti